Kansainvälisen eläinten päivän kunniaksi hieman faktaa koiran uittamisesta ja vesiterapiasta.
Järvien vedet ovat kylmentyneet joten uimaan kannattaa siirtyä sisätiloihin koirauimaloihin. Vedessä liikkuminen on hyväksi sekä terveille kunnon kohentamiseen että toipilaille kuntoutumiseen. Tavoitteet on vain asetettava jokaiselle sopivaksi.
Harjoittelu vedessä edistää koiran hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa ja kohentaa fyysistä kuntoa. Vesi kehittää kokonaisvaltaisesti koordinatiota, tasapainoa ja kinesteettistä liikemekanismia. Uiminen edistää lihasvoimaa ja vähentää liikerajoittuneisuutta. Uidessa koiran raajat työskentelevät koko sen aktiivisella liikeradalla. Tämä on huomioitava jos koiralla on jossakin nivelessä akuutti kipua aiheuttava liikerajoitus. Tällöin niveltä ei saa pakottaa liikkumaan kipeällä liikeradalla. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi etujalassa olkanivelen jänteiden kipu ja tulehdus tai takajalan liikettä rajoittava SI-nivelen kipu ja patomekaniikka.
Vedessä koira ei pysty kompensoimaan liikkumistaan samalla tavalla kuin kuivalla maalla. Vedessä harjoittelun vaikutus maalla liikkumiseen on usein välitön. Paine syvässä vedessä edesauttaa turvotuksen vähenemistä. Nivelen leikkauksen jälkeen liikelaajuudet ovat usein rajoittuneet. Uiminen voi olla liian rankkaa heti operaation jälkeen. Joidenkin leikkaustekniikoiden jälkeen raajan harjoitteet on tehtävä suljetussa kineettisessä ketjussa koska nivel voi olla instabiili. Tällöin harjoitteluun useimmiten sopii vedessä kävely esimerkiksi vesijuoksumatolla. Leikkauksen jälkeen vesiharjoittelun sopivuus kannattaa varmistaa leikanneelta eläinlääkäriltä ja harjoittelu kannattaa toteuttaa koulutetun eläinfysioterapeutin opastuksella. Koulutetut eläinfysioterapeutit löytyvät osoitteesta http://www.suomenelainfysioterapeutit.fi
Vedessä noste vähentää nivelen rasitusta. Mills, Levine ja Taylor ovat julkaisseet kirjassaan Canine Rehabilitation & Physical therapy taulukon siitä miten eri korkeudella oleva vesi vaikuttaa koiran kehon painon jakautumiseen raajoille ja miten nivelien liikelaajuudet muuttuvat veden korkeuden muuttuessa koiran kävellessä vesijuoksumatolla. Tanskalainen DVM Morten Skanske Hinge on tutkinut koiran sykkeen vaihtelua vesijuoksumatolla. v 2012 IAVRPT Symbosiumissa hän kertoi että mitä nopeammin matolla liikutaan sitä korkeammaksi syke nousi, veden korkeudella ei ollut vaikutusta sykkeeseen.
Kirjassa Canine Sports Medicine and Rehabilitation 2018, Zink & Van Dyke on vertailtu uimista ja vesimattoharjoittelua. Sen mukaan uidessa koiralle tulee raajoihin maksimaalinen aktiivinen liikerata, Raajoille varaaminen 0% vartalon painosta, parantaa koiran corea ja vartalon lihaskuntoa, hyvää kestävyyskunnon harjoittelua, sopii potilaille jotka eivät pysty liikkumaan itse esim. neurologiset kuntoutujat. Vesijuoksumatolla koiran raajoihin tulee lisääntynyt aktiivinen liikerata maalla kävelyyn verrattuna, painon varaaminen raajoille riippuu veden korkeudesta, hyvä proprioseptinen ja tasapainoa kehittävä harjoite kävelyyn, kehittää raajan tukilihaksistoa ja nopeuttaa kävelyn uudelleen oppimista.
On kuitenkin muistettava että harjoittelu vedessä ei aina sovi kaikille. Tälläisia tilanteita ovat mm; kuume, akuutti niveltulehdus tai jokin muu tulehdustila kehossa, aineenvaihdunta järjestelmää heikentävät sairaudet esim sydänvika, avoimet haavat, ihottuma, epilepsia ja veden pelko. Nivelen instabiliteetin kohdalla on aina varmistettava vesitetapian sopivuus hoitavalta eläinlääkäriltä.
videolla Rauha treenailee Hollolan Dog Spassa
akfysio 